Autot

Eipä tarvitse enää miettiä meneekö auto seuraavan kerran katsastuksesta läpi. Myin sen pari päivää sitten kumppanin kaverille. Olen tyytyväinen. Mies hankki perheeseen tuliterän kulkupelin, kyllä kelpaa.

Kesä ja syksy ovat kuluneet remonttia tehdessä, huonekaluja hankkiessa, sisustaessa, uuten asuinalueeseen tutustuessa. Pitäisi kai laittaa loputkin elämästä remonttiin. Tehdä ikuiset opinnot loppuun ja etsiä uusi työpaikka.
Masennus vaan yrittää painaa päälle, eikä ahdistuskaan kaukana ole. Haikeakin on oloni tänään ollut. Äiti täyttäisi tänään seitsemänkymmentä jos eläisi.
Pitänee kuunnella Radioheadia tai Morriseyta. Hyvä musiikki auttaa aina.

Auto

Pärskeles, auto ei mennytkään katsastuksesta läpi. Vaan mitäpä sitä muutaman sadan korjauslaskusta välittämään, onhan tässä juuri otettu suhteellisen paljon asuntolainaakin. Tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä että voisin ihan hyvin palata vanhaan hyvään autottomaan elämään. Mies tosin ei voi. Hän kun joutuu uudessa työssänsä ajamaan paljon. Ja siksipä uuden auton osto on edessä viimeistään ensi syksynä.
Seuraavankaan auton joka tähän perheeseen hankitaan ei tarvitse olla tuliterä, tämän vuosituhannen puolella valmistettu kuitenkin. Tärkeimpinä ominaisuuksina hankittavassa autossa ovat tietysti ilmastointi ja kunnon stereot. Ja varsinkin ne stereot. On aika nastaa kun joskus pääsee itsekseen rattiin ja on mahdollisuus ajaa lujaa ja luukuttaa stereoita täysillä.

Kipsi

Pojan leikkaus onnistui hienosti. Toipuminen on alkanut hyvin. Kotiin hän pääsi eilen. Minä kuvittelin, että pojan käsi olisi kipsissä korkeintaan ranteeseen asti. Vielä mitä. Pojan koko käsi, käsivartta myöten, on kipsissä seuraavat kolme viikkoa. Suhteellisen hyvin hän on asiaan, ainakin toistaiseksi, suhtautunut.

Esikoinen on huono ottamaan lääkkeitä. Huono tarkoittaa tässä lähinnä totaalikieltäytymistä. Nykyään monet lääkkeet eivät edes ole kovin pahanmakuisia. Poika vain ei niitä suostu nielemään.Lääkkeiden sekoittaminen mehuun, jugurttiin, vanukkaaseen tahi muuhun vastavaan ei yleensä tuo toivottua lopputulosta.
Tänään yritin saada pojan ottamaan kipulääkkeen.Tuli mieleen Manaajan pahimmat kohdat. Silkkaa räkimistä ja yökkimistä. Kokeilinpa sitten lääkkeen sekoittamista maitoon ja sehän toimi. Poika joi maidon eikä huomannut mitään. Toivottavasti terästetty maito maistuu huomennakin.

Muuttoon on aikaa reilu kolme viikkoa. Pakkaaminen ei ole viime päivinä juuri edistynyt. Tuleva viikonloppukin menee sukulaistapaamisissa. Kiire tulee ihan varmasti.

Peukaloinen

Esikoisen toisessa peukalossa on radiaalisen säteen kehityshäiriö. Peukalosta puuttuu luu ja se on surkastunut ja käyttökelvoton.
Huomenna pojalle tehdään leikkaus jossa peukalo poistetaan ja etusormen paikkaa muutetaan ja siitä tehdä peukalonomainen. Pientä piperrystä, iso operaatio silti. Minua jännittää ja poikaa jännittää.

Tänään kävimme Lastenklinikalla röntgenissä ja laboratoriossa. Röntgeniin poika suhtautui hyvin rauhallisesti. Oven takana kuopus karjui hoitajan sylissä täysillä. Laboratoriossa poika istui sylissä eikä ollut moksiskaan verikokeesta. Kuopus istui hoitajan sylissä vieressä ja huusi naama punaisena.

Kysyin leikkaavalta kirurgilta mikä leikkauksessa voi mahdollisesti mennä pieleen. Kaikki voi tietysti mennä pieleen oli vastaus. Lupasi kuitenkin tehdä parhaansa tuo sanavalmis ammattikuntansa edustaja.

Maan pinnalle

Muuttoon on reilu kuukausi. Olen hiljakseen aloittanut pakkaamisen. Vaikuttaa lähes epätoivoiselta puuhalta jo tässä vaiheessa. Miten ihmeessä ihmiselle kaikenlaista roinaa kertyykään. Kunnianhimoisena tavoitteenani on päästä eroon kaikesta ylimääräisestä. Tähän mennessä pois heitettävää on kertynyt muovikassillinen.

Erityisen nastaa on päästä asumaan maan pinnalle. Kaksi pientä lasta ja asunto hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa ei ole hyvä yhdistelmä. Olen kurkkuani myötä täynnä lasten, kauppakassien, roskapussien, lelujen ja ihan minkä vaan roudaamista ylös ja alas ja alas ja ylös.

Pistelehän nyt puuro reippaasti poskeen, yritin innostaa esikoista tänä aamuna tekoreippaasti ja ällöttävästi. Poika teki työtä käskettyä. Otti lusikallisen lautaselta ja hieroi sitä poskeensa. Nauratti hillittömästi.Siitäs sain!

Taudit

Meillä sitä on viime aikoina ollut kaikenlaisia tauteja. Ensin minuun iski aivan kauhea flunssa. Olin vuodepotilaana pari päivää ja toipuminenkin kesti monta päivää. Onneksi kumppani on erinomainen sairaanhoitaja.

Muutama aamu sitten minut herätti kuopus jolla oli punaisia pilkkuja poskessa. Jokusen tunnin kuluttua tytön koko keho oli aivan järkyttävän näköinen. Vesirokon kuopus sairasti viime syksynä joten siitä ei ollut kyse. Lääkärissä tytön ihottuman syy ei selvinnyt. Ehkä nokkosrokkoa tai sitten jotain muuta, totesi neuvolan lääkäri ja kirjoitti lääkettä mahdolliseen kutinaan. Eipä ole juuri kutissut ja tytön yleiskuntokin on koko ajan ollut hyvä ja nyt kolmen päivän jälkeen iho on melkein normaali. Mutta minä se jaksan ihmetellä miten lastenneuvolassa voi olla lääkäri joka ei edes yritä ottaa kontaktia pieneen potilaaseen.

Tänään iski esikoiseen oksennustauti. Ensimmäinen laatta lensi miehen olkapäälle. No pesipähän villapaitansa. Toinen laatta lensi eteisen matolle ja kolmas jo melkein vessan pönttöön eli kylpyhuoneen lattialle. Tätä kirjoittaessa ei muu perhe ole vielä suureen puhelimeen puhunut. Aamulla tilanne voi olla jo ihan toinen.

Toivon tosin että kumppani välttää kaikki taudit. Hänellä kun on tiistaina edessä ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa. Ja skarppina pitäisi tietysti olla.

Oho

Joskus asiat sujuvat erityisen jouhevasti. Kävimme perjantaina katsomassa yhtä asuntoa. Asunto miellytti sekä minua että kumppania. Hinta vain oli vähän korkea. Teimme siitä kuitenkin melkein samantien tarjouksen joka oli rutkasti pienempi kuin pyyntihinta. Välittäjä vähän epäili tarjouksen läpimenoa. Niin epäilin minäkin. Omistaja teki vastatarjouksen joka oli mielestämme vieläkin liian korkea. Vastasimme siihen omalla uudella tarjouksella jonka omistaja hyväksyi.
Hitto, meillä on uusi asunto. Mahtavaa.

Äiti siivoushommiin

En ole mikään siisteyspoliisi. Eikä kumppanikaan ole. Viimeisen vuoden aikana on, asunnon näyttöjen takia, ollut pakko siivota tavallista enemmän. Komentoa siivousasioista meillä pitää kukas muukaan kuin esikoinen. Äiti siivoushommiin, patistaa poika minua nykyään päivittäin. Yhtenä iltana hän raahasi minut kädestä pitäen keittöön ja osoitti kahvitahraa lattialla. Sotku pois tosta, totesi poika tomerasti.

Onneksi siivoushommat voi ottaa meidän taloudessa jatkossa taas vähän rennommin. Asunto nimittäin meni vihdoinkin kaupaksi. Uusi pitäisi löytää kesäkuun alkuun mennessä. Ei siis aihetta paniikkiin, vielä.

Monivalintatehtäviä

Valitse mielestäsi oikea vaihtoehto alla oleviin kysymyksiin.

1.Kannattaako höyryttää vihanneksia kattilassa johon on unohtanut laittaa vettä?

a. Kannattaa
b. Ei kannata
c. Eos
d. Savolainen vaihtoehto: Suattaapi olla että kannattaa, vuan suattaapi olla että ei.

2. Kannattaako unohtaa laittaa se perkeleen vesi sinne höyrytyskattilaan seuraavallakin kerralla kun höyryttää vihanneksia?

a. Kannattaa
b. Ei kannata
c. Eos
d. Savolainen vaihtehto: Miten ne näin vaikeita kyssyy?

3. Kannattaako jättää täysi maitopurkki keittiön pöydän reunalle jos perheessä on kaksivuotias joka tykkää ruokkia palmua?

a. Kannattaa
b. Ei kannata
c. Eos
d.Savolainen vaihtoehto: Suattaapi tuo olla että kannattaa, vuan kannattasko tuo kuitennii pittää jossain muualla?

4. Jos asuu hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja on pakkasella lähdössä ulos lasten kanssa, kannattaako tarkistaa onko oma pipo ja hanskat mukana?

a. Kannattaa
b. Ei kannata
c. Eos
d. Savolainen vaihtoehto: Suattashan se olla että kannattaa, vuan mäne tiiä tuostakkaa.

Kaksi askelta ja uusi imuri

Kuopus otti eilen elämänsä ensimmäiset kaksi askelta ilman tukea. Kävelyharjoitusten lisäksi tyttö tykkää kiipeilemisestä. Sohvalle hän pääsee jo varsin näppärästi. Kiipeäminen makuuhuoneen sängystä ikkunalaudalle ei ole vielä onnistunut. Yritystä kyllä riittää. Yhtenä päivänä seurasin huvittuneena kuinka tyttö yritti kiivetä avoimeen lipastoon laatikkoon. Eikä tietystikään alimpaan vaan keskimmäiseen.


Pojan pitkään jatkunut imuri innostus ei ota laantuakseen. Eilinen oli hänelle varsinainen juhlapäivä. Hän pääsi imuriostoksille isän kanssa. Kotona poika touhusi uuden imurin kimpussa puolitoista tuntia putkeen. Yksikään lelu ei ole saanut esikoiselta osakseen yhtä intensiivistä innostusta. Ei edes pojan joululahjaksi saama roska-auto, joka sekin on esikoiselle mieluisa.

Terveisiä Transsylvaniasta

Suloinen vampyyrivauva oli leikkisällä tuulella. Sen vatsa alkoi olla täynnä makeaa maitoa. Se kiehnäsi tyytyväisenä emon vieressä ja leikitteli välillä tämän nisällä. Poikasen silmiin syttyi ilkikurinen pilke. Se puraisi emoa nisästä niin että veri roiskui. Sitten se vetäisi päätään hiukan taaksepäin nähdäkseen emon reaktion ja nauroi makeasti.

Kaksivuotias vampyyrin alku kiukustui emolle koska tämä ei antanut hänen kiusata pikkusiskoa. Salaman nopeasti poikanen iski hampaansa emon reiteen.

Molemmat vampyyrin poikaset tyhjensivät lelulaatikkoa tohkeissaan. Pienempi ryhtyi leikkimään kaksivuotiaan leluautolla. Mikä virhe. Vampyyriveli repäisi auton pois vampyyrisiskoltaan ja puri tätä kädestä.

Minä se luulin synnyttäneeni ihmislapsia. Mitä lie vampyyrinpoikasia. Pitää varmaan tutkia miehen sukutaulua vähän tarkemmin, jospa selitys löytyisi sieltä. Tai ehkä ne on sairaalavaihdokkeja.

Jukeboxi jumissa

Hyppää Hassen, hyppää Hassen, hyppää Hassen siivelle. Hyppää, hyppää... Minkä lie omituisen syyn takia tuo vuosia vanha, kamala mainosrenkutus räpsähti soimaan päässäni tänään. Eikä hiljene, ei sitten millään.
Onneksi päänsisäisessä ei soittolistalla ole pitkään aikaan ollut Paula Koivuniemeä eikä Katri Helenaa. Celine Dion se vasta kärsimystä olisikin.
Muuten ihan mukava päivä.
Hyppää Hassen, hyppää Hassen, hyppää Hassen siivelle. Hyppää, hyppää...

Pittuu, pattoo ja uusi yritys

Kaiken muun tekemisen ohessa uusi yritys bloggaamiseen. Muistiinpanoiksi ja muistoksi tältä ajalta.

Esikoinen opettelee täyttä vauhtia puhumaan, uusia sanoja tulee nykyään lähes päivittäin. Välillä aika hupaisiakin. Jokin aika sitten pojan sanavarastoon ilmestyi sana pittu. Meikäläisellä ei mennyt ihan heti jakeluun mitä sana tarkoittaa. Hetken jo luulin, että sitä veellä alkavaa, naisen genitaalia tarkoittavaa kirosanaa. Ei sentään. Pittu tarkoittaa metroa. Poika on ihan hillitön metrofani.
Pakkaspäivien ratoksi kävimme pari kertaa pittuajelulla. Pojan mielestä meidän pitäisi ajaa pitulla joka päivä. Olemme myös piirtäneen vinon pinon pittuja. Minä ainoastaan paperille, poika taiteili omiansa, ennen äidin muodossa iskenyttä sensuuria, myös makuuhuoneen oveen ja olohuoneen mattoon.
Jotta jaksaa piirtää pittuja pitää saada välillä pattua. Pattu tarkoittaa maitoa. Sen minäkin tajusin liiemmälti miettimättä.