Auto

Pärskeles, auto ei mennytkään katsastuksesta läpi. Vaan mitäpä sitä muutaman sadan korjauslaskusta välittämään, onhan tässä juuri otettu suhteellisen paljon asuntolainaakin. Tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä että voisin ihan hyvin palata vanhaan hyvään autottomaan elämään. Mies tosin ei voi. Hän kun joutuu uudessa työssänsä ajamaan paljon. Ja siksipä uuden auton osto on edessä viimeistään ensi syksynä.
Seuraavankaan auton joka tähän perheeseen hankitaan ei tarvitse olla tuliterä, tämän vuosituhannen puolella valmistettu kuitenkin. Tärkeimpinä ominaisuuksina hankittavassa autossa ovat tietysti ilmastointi ja kunnon stereot. Ja varsinkin ne stereot. On aika nastaa kun joskus pääsee itsekseen rattiin ja on mahdollisuus ajaa lujaa ja luukuttaa stereoita täysillä.

Kipsi

Pojan leikkaus onnistui hienosti. Toipuminen on alkanut hyvin. Kotiin hän pääsi eilen. Minä kuvittelin, että pojan käsi olisi kipsissä korkeintaan ranteeseen asti. Vielä mitä. Pojan koko käsi, käsivartta myöten, on kipsissä seuraavat kolme viikkoa. Suhteellisen hyvin hän on asiaan, ainakin toistaiseksi, suhtautunut.

Esikoinen on huono ottamaan lääkkeitä. Huono tarkoittaa tässä lähinnä totaalikieltäytymistä. Nykyään monet lääkkeet eivät edes ole kovin pahanmakuisia. Poika vain ei niitä suostu nielemään.Lääkkeiden sekoittaminen mehuun, jugurttiin, vanukkaaseen tahi muuhun vastavaan ei yleensä tuo toivottua lopputulosta.
Tänään yritin saada pojan ottamaan kipulääkkeen.Tuli mieleen Manaajan pahimmat kohdat. Silkkaa räkimistä ja yökkimistä. Kokeilinpa sitten lääkkeen sekoittamista maitoon ja sehän toimi. Poika joi maidon eikä huomannut mitään. Toivottavasti terästetty maito maistuu huomennakin.

Muuttoon on aikaa reilu kolme viikkoa. Pakkaaminen ei ole viime päivinä juuri edistynyt. Tuleva viikonloppukin menee sukulaistapaamisissa. Kiire tulee ihan varmasti.

Peukaloinen

Esikoisen toisessa peukalossa on radiaalisen säteen kehityshäiriö. Peukalosta puuttuu luu ja se on surkastunut ja käyttökelvoton.
Huomenna pojalle tehdään leikkaus jossa peukalo poistetaan ja etusormen paikkaa muutetaan ja siitä tehdä peukalonomainen. Pientä piperrystä, iso operaatio silti. Minua jännittää ja poikaa jännittää.

Tänään kävimme Lastenklinikalla röntgenissä ja laboratoriossa. Röntgeniin poika suhtautui hyvin rauhallisesti. Oven takana kuopus karjui hoitajan sylissä täysillä. Laboratoriossa poika istui sylissä eikä ollut moksiskaan verikokeesta. Kuopus istui hoitajan sylissä vieressä ja huusi naama punaisena.

Kysyin leikkaavalta kirurgilta mikä leikkauksessa voi mahdollisesti mennä pieleen. Kaikki voi tietysti mennä pieleen oli vastaus. Lupasi kuitenkin tehdä parhaansa tuo sanavalmis ammattikuntansa edustaja.