Oho

Joskus asiat sujuvat erityisen jouhevasti. Kävimme perjantaina katsomassa yhtä asuntoa. Asunto miellytti sekä minua että kumppania. Hinta vain oli vähän korkea. Teimme siitä kuitenkin melkein samantien tarjouksen joka oli rutkasti pienempi kuin pyyntihinta. Välittäjä vähän epäili tarjouksen läpimenoa. Niin epäilin minäkin. Omistaja teki vastatarjouksen joka oli mielestämme vieläkin liian korkea. Vastasimme siihen omalla uudella tarjouksella jonka omistaja hyväksyi.
Hitto, meillä on uusi asunto. Mahtavaa.

Äiti siivoushommiin

En ole mikään siisteyspoliisi. Eikä kumppanikaan ole. Viimeisen vuoden aikana on, asunnon näyttöjen takia, ollut pakko siivota tavallista enemmän. Komentoa siivousasioista meillä pitää kukas muukaan kuin esikoinen. Äiti siivoushommiin, patistaa poika minua nykyään päivittäin. Yhtenä iltana hän raahasi minut kädestä pitäen keittöön ja osoitti kahvitahraa lattialla. Sotku pois tosta, totesi poika tomerasti.

Onneksi siivoushommat voi ottaa meidän taloudessa jatkossa taas vähän rennommin. Asunto nimittäin meni vihdoinkin kaupaksi. Uusi pitäisi löytää kesäkuun alkuun mennessä. Ei siis aihetta paniikkiin, vielä.