Juu ei koskaan

Vuosia sitten vannoin etten ikinä koskaan aio laulaa karaokea. Aika monta vuotta tässä männä vilahti etten laulanutkaan. Viime viikonloppuna lauloin. Duettona kaverin kanssa ja selvinpäin. (Parista kaljasta ei tule känniin, pari kaljaa rentouttaa kivasti).
Ja voi helvetti, sehän oli ihan mukavaa. Mut ei saatana, tuleeks musta nyt joku karaokelaulaja vai? No ei perkele, tää on nyt taas tätä keski-ikää...

Pois paha tukkapäivä

Todella pahoina hiuspäivinä olen miettinyt, että hautakiveeni voisi kaivertaa vaikkapa sanat: "Tässä lepää nainen, jolla oli aina paha tukkapäivä". Sen verran ongelmia hiuskuontaloni on minulle aiheuttanut.
Ei, hiukseni eivät ole liian ohuet. Ne ovat liian paksut (ja raskaat). Hiuksissani on myös paljon pyörteitä ja hankalissa paikoissa kuten otsassa. Ei siis otsatukkaa minulle. Hiukseni eivät myöskään ole koskaan olleet piikkisuorat, mutta kymmenen vuotta sitten tapahtui jotain hyvin hämmentävää; hiukseni alkoivat todella kihartua. Ikävää sellaiselle joka pitää suorista hiuksista. En tiedä mistä se johtui, mutta eipähän ainakaan tarvitse permanenttia enää ottaa jos nyt sellaista sattuisi mieli tekemään. Kaikista yllä olevista johtuen wash&go -tyyppinen hiuselämä on minun kohdallani suhteellisen out.

Onneksi meidän hiusongelmaisten elämän helpotukseksi on keksitty kaikenlaista kivaa. Tukkaelämäni helpottui huomattavasti kun keksin ostaa hiusten suoristajan. Mikä ihana kapine. Olen jopa ruvennut taas haaveilemaan otsatukan leikkamisesta.

Olen aina ollut hiukan kateellinen ihmisille joilla on luottokampaaja. Itselläni on ollut muutama hyvä kampaaja, joilla käyminen on jäänyt muuton tahi muun syyn takia. Minusta hyvä kampaaja on sellainen, jolla on leikkaustaidon lisäksi tyylitajua ja joka tekee myös itse ehdotuksia sopivan mallin tai värin suhteen. Eikä se kuuluisa kuuntelutaitokaan kampaajilla ole pahitteeksi. Ihan yksinkertaisesti vaan vituttaa kun on selittänyt jollekin nakkisormelle suu vaahdossa viisi minuuttia mitä haluaa ja heti kohta huomaa, että tämä tekee hiuksillesi ehkä vähän jotain sinne päin.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olen vihdoin löytänyt Sen Oikean. Kampaajan siis. Tilasin ajan ystävättären omalle luottokampaajalle. Kehui tätä taitavaksi ja ammattitaitoiseksi. Ja muutenkin mukavaksi.
Eilen sitten raahasin luuni keskustaan. Ja kylläpä kannatti, sillä kyseinen kampaaja tosiaan osasi asiansa. Kuunteli ja teki ehdotuksia ja leikkasi hyvin. Ja vaikutti muutenkin mukavalle.
Olen tosi tyytyväinen uuteen päähäni. Hiukseni ovat nyt lyhyemmät kuin vuosiin, malli on tosi ja niin on värikin.

Ennen kampaajalla käyntiä etsin sopivaa mallia hiusmallitaivaasta vailla vertaa. Mahtava määrä mitä erilaisempia ja toinen toistaan makeampia hiusmalleja. Suosittelen.

Nukutusta ilman nuijaa

Loma lähestyy loppuuan. Ylihuomenna alkaa arki ja aikaiset aamuherätykset. Autch kun sattuu jo valmiiksi. Minä en ole aamuihminen, valvomisesta pidän kyllä.
Lapsillakaan ei mitään minuutin tarkkoja nukkumaanmeno aikoja meillä ole, ja lomilla sänkyyn meno usein usein venähtää. Uuden vuoden aattona lapset saivat luvan kanssa valvoa niin kauan kuin halusivat. Kuopus, joka omien sanojensa mukaan aikoi valvoa koko yön, tahtoi oma-alotteisesti nukkumaan yhdentoista aikaan illalla. Esikoinen simahti aika pian vuoden vaihtumisen jälkeen. Sitä ennen käytiin läpi odotettu, mutta lyhyt itkuraivarikohtaus.

Aamuisin on uni maittanut lapsillekin ihan mukavasti.

Nyt siis on edessä arkirytmiin kääntyminen. Veikkaisinpa, että tulossa on muutama ilta hillitöntä riekkumista ja hilluntaa ja pari ipanaa joille ei uni tule silmään millään, ja muutama haastava ja mielenkiintoinen aamu jolloin paria ipanaa ei tahdo millään saada hereille.