Siemeniä ja synttäreitä

Esikoinen täyttää pian viisi vuotta, ja tunnelmat ovat sen mukaiset. Synttäriasioista puhutaan lähes joka päivä. Kuopus odottaa omaa, muutaman kuukauden kuluttua olevaa, syntymänsä päivää lähes yhtä innokkaasti kuin esikoinen omaansa.

Jostain syystä lapsille tuntuu olevan kovin tärkeätä se, kumman syntymäpäivä on ensimmäisenä. Olen yrittänyt selittää, että kunhan ensin juhlitaan esikoisen syntymäpäivät, niin kuopuksen juhlapäivä siirtyy listalle ensimmäiseksi. Ei auta. Tässä iltana eräänä kun kuopus pisti kunnon kiukutteluvaihteen päälle moisen vääryyden suhteen, esitti esikoinen oman ratkaisuehdotuksensa asiaan.
Kuule, mulla kun rupee kohta niitä siemeniä tulemaan pusseihin, niin me voidaan ruveta tekemään lapsia. Haluisitsä? Niin kato sitten on ensimmäisenä mun synttärit, sitten on sun synttärit ja viimeisenä on sitten niiden lasten synttärit.

Kuopus meni jotakuinkin hölmistyneen ja hämmentyneen näköiseksi moisesta ehdotuksensa, kiukuttelukin unohtui sillä kertaa siihen paikkaan.

Jees hommaa

Mitä tulee kun äiti joka ei ole luistellut vuosiin, ja 3,5 -vuotias tytär joka ei ole luistellut koskaan, päättävät aloittaa luistelun? No, hillittömän hauskaa slapstickiä tietysti.

Ensimmäisellä kerralla ei tyttö juuri pystyssä pysynyt, mutta hauskaa riitti alusta loppuun. En voi kuin ihailla kuopukseni huumorintajua. Aivan mieletön. Jostain syystä olin valmistaunut aivan toisenlaiseen kokemukseen, mutta kertaakaan ei tytöllä mennyt herne nenään, vaikkei luistelu ihan tuosta noin vain lähtenytkään sujumaan. Jokainen pyllähdys sai aikaan reippaan naurun ja jossain vaiheessa tyttö totesikin luistelun olevan jees hommaa.

Muutaman luistelukerran jälkeen homma on edistynyt jo huomattavasti. Vielä muutama kerta lisää ja tyttöseni liihottelee jäällä kuin pieni perhonen.