Tatuointini mun

Olen pitkään haaveillut tatuoinnista ja nyt minulla on sellainen. Se on juuri sellainen kuin halusinkin. Aivan mahtava ja niin kaunis.
Ja nyt tää tahtoo tietysti toisen ja varmaan kolmannenkin.

Yrjösirkusta kerrakseen

Miksiköhän oksennustauti alkaa niin usein yöllä?

Kuopus alkoi oksentaa viime yönä kymmenen minuuttia sen jälkeen kun oli siirtynyt nukkumaan lastenhuoneesta makuuhuoneeseen. Laattaa lensi muutamaan otteeseen komeassa kaaressa. Oksennusten välissä tyttö nukkui hyvin ja rauhaisasti. Oksennus kakkosen jälkeen hänet tosin piti käyttää suihkussa ja pestä hiukset. Yön pyykkisaldo oli pari peittoa, pari lakanaa ja yksi tyyny.

Päivä meni kuitenkin mukavan rauhaisasti. Kuopus katseli telkkaria, oli suhteellisen pirteä eikä oksentanut kertaakaan. Minä pyykkäsin ja mietin, että jopas oltiin onnekkaita kun tauti päästi meidät niin vähällä.

Vielä mitä. Se oli vasta alkusoitto. Iltapäivällä kuopus huuteli makuuhuoneesta äitiä. Oli tullut oksennus peitto- ja tyynykasan päälle. Kasa, eli kaksi peittoa pussilakanoineen ja kaksi tyynyä, pyykkiin ja kuopus pesulle. Tyttöä ei kuitenkaan oksettanut enää ja vointi oli muutenkin hyvä. Halusi hiukan syötävääkin. Kului tunti. Minä koneella päivityspuuhissa kun kuopus ryntäsi vessaan informoiden samalla että nyt oksettaa...
Upea lento-oksennus eteisen lattialle, matolle, seinään ja vessan oveen. Hintsusti riitti pönttöönkin. Ja ihan hyvät voinnit sen jälkeen.

Oksennusten siivoaminen on meikäläisellä paskahommien top tenissä. Se on tasan yhtä inhottavaa kuin itse oksentaminenkin. Miksiköhän minusta tuntuu siltä, että sekä oksennusta että oksennusten siivoamista on tässä perheessä tarjolla lähitulevaisuudessa kiitettävästi.

Huonosti tai ei ollenkaan...(osa 2)

Edellisestä listasta unohtuneita: Digikamera on rikki, jaksaminen hankalassa parisuhteessa pätkii ja terveys reistailee.

Onneksi on hyvää musiikkia. Ja tämä biisi se jaksaa huvittaa paskempanakin päivänä.

Huonosti tai ei ollenkaan toimivia asioita

Tässä huushollissa ei näköjään mikään toimi kunnolla.
Nettiyhteys, jota on fiksailtu useaankin otteeseen, pätkii. Kumpikin printteri on rikki. Toinen tietokoneista pimeni jokin aika sitten kokonaan. Onneksi mies sai sen korjattua.

Keittiön ikivanha liesi vetelee viimeisiään. Vain muutaman vuoden ikäinen jääkaappipakastin kerkesi jo hajoamaan. Ja oliko takuu vielä voimassa? No eipä ollut. Onneksi korjaaja oli mukava ja laittoi sen takuun piikkiin joka tapauksessa.

Pihaoven lukko hajosi, eikä ovea saanut auki ollenkaan. Käytimmä sitten työhuoneen ikkunaa pihaovena jonkin aikaa. (Se on sellainen pitkä ja kapea ja ulottuu melkein lattiaan asti). Jonkin aikaa tarkoittaa tässä tapauksessa kahta kuukautta, sillä niin kauan kesti että huoltoyhtiön gubbe tuli vaihtamaan lukon.

Mitä vielä? Saunaa ja liettä ei voi lämmittää yhtä aikaa, eikä pyykin- ja astianpesukonetta laittaa päälle yhtä aikaa. Talvipakkasella makuuhuoneen ja lastenhuoneen seinät ja lattiat ovat jääkylmät.

Sitten vielä tämä taloyhtiö. Voi perkele. Ihan uskomatonta meininkiä. Tällä hetkellä esimerkiksi olisi aika kiire päättää kattoremontista, joka pitäisi tehdä asap. Mitä tekee taloyhtiön hallitus? Ei tuhlaa aikaansa moisen asian miettimiseen, vaan jauhaa joidenkin asukkaiden satelliittiantennien paikasta pihalla. Saas nähdä moniko katto kevään aikana vuotaa ja kuinka pahasti. Neljästä on raportoitu tähän mennessä.

Rahallahan sitä pääsisi kaikista noista ongelmista. Harmi vaan ettei sitä oikein ole.

Juu ei koskaan

Vuosia sitten vannoin etten ikinä koskaan aio laulaa karaokea. Aika monta vuotta tässä männä vilahti etten laulanutkaan. Viime viikonloppuna lauloin. Duettona kaverin kanssa ja selvinpäin. (Parista kaljasta ei tule känniin, pari kaljaa rentouttaa kivasti).
Ja voi helvetti, sehän oli ihan mukavaa. Mut ei saatana, tuleeks musta nyt joku karaokelaulaja vai? No ei perkele, tää on nyt taas tätä keski-ikää...

Pois paha tukkapäivä

Todella pahoina hiuspäivinä olen miettinyt, että hautakiveeni voisi kaivertaa vaikkapa sanat: "Tässä lepää nainen, jolla oli aina paha tukkapäivä". Sen verran ongelmia hiuskuontaloni on minulle aiheuttanut.
Ei, hiukseni eivät ole liian ohuet. Ne ovat liian paksut (ja raskaat). Hiuksissani on myös paljon pyörteitä ja hankalissa paikoissa kuten otsassa. Ei siis otsatukkaa minulle. Hiukseni eivät myöskään ole koskaan olleet piikkisuorat, mutta kymmenen vuotta sitten tapahtui jotain hyvin hämmentävää; hiukseni alkoivat todella kihartua. Ikävää sellaiselle joka pitää suorista hiuksista. En tiedä mistä se johtui, mutta eipähän ainakaan tarvitse permanenttia enää ottaa jos nyt sellaista sattuisi mieli tekemään. Kaikista yllä olevista johtuen wash&go -tyyppinen hiuselämä on minun kohdallani suhteellisen out.

Onneksi meidän hiusongelmaisten elämän helpotukseksi on keksitty kaikenlaista kivaa. Tukkaelämäni helpottui huomattavasti kun keksin ostaa hiusten suoristajan. Mikä ihana kapine. Olen jopa ruvennut taas haaveilemaan otsatukan leikkamisesta.

Olen aina ollut hiukan kateellinen ihmisille joilla on luottokampaaja. Itselläni on ollut muutama hyvä kampaaja, joilla käyminen on jäänyt muuton tahi muun syyn takia. Minusta hyvä kampaaja on sellainen, jolla on leikkaustaidon lisäksi tyylitajua ja joka tekee myös itse ehdotuksia sopivan mallin tai värin suhteen. Eikä se kuuluisa kuuntelutaitokaan kampaajilla ole pahitteeksi. Ihan yksinkertaisesti vaan vituttaa kun on selittänyt jollekin nakkisormelle suu vaahdossa viisi minuuttia mitä haluaa ja heti kohta huomaa, että tämä tekee hiuksillesi ehkä vähän jotain sinne päin.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olen vihdoin löytänyt Sen Oikean. Kampaajan siis. Tilasin ajan ystävättären omalle luottokampaajalle. Kehui tätä taitavaksi ja ammattitaitoiseksi. Ja muutenkin mukavaksi.
Eilen sitten raahasin luuni keskustaan. Ja kylläpä kannatti, sillä kyseinen kampaaja tosiaan osasi asiansa. Kuunteli ja teki ehdotuksia ja leikkasi hyvin. Ja vaikutti muutenkin mukavalle.
Olen tosi tyytyväinen uuteen päähäni. Hiukseni ovat nyt lyhyemmät kuin vuosiin, malli on tosi ja niin on värikin.

Ennen kampaajalla käyntiä etsin sopivaa mallia hiusmallitaivaasta vailla vertaa. Mahtava määrä mitä erilaisempia ja toinen toistaan makeampia hiusmalleja. Suosittelen.

Nukutusta ilman nuijaa

Loma lähestyy loppuuan. Ylihuomenna alkaa arki ja aikaiset aamuherätykset. Autch kun sattuu jo valmiiksi. Minä en ole aamuihminen, valvomisesta pidän kyllä.
Lapsillakaan ei mitään minuutin tarkkoja nukkumaanmeno aikoja meillä ole, ja lomilla sänkyyn meno usein usein venähtää. Uuden vuoden aattona lapset saivat luvan kanssa valvoa niin kauan kuin halusivat. Kuopus, joka omien sanojensa mukaan aikoi valvoa koko yön, tahtoi oma-alotteisesti nukkumaan yhdentoista aikaan illalla. Esikoinen simahti aika pian vuoden vaihtumisen jälkeen. Sitä ennen käytiin läpi odotettu, mutta lyhyt itkuraivarikohtaus.

Aamuisin on uni maittanut lapsillekin ihan mukavasti.

Nyt siis on edessä arkirytmiin kääntyminen. Veikkaisinpa, että tulossa on muutama ilta hillitöntä riekkumista ja hilluntaa ja pari ipanaa joille ei uni tule silmään millään, ja muutama haastava ja mielenkiintoinen aamu jolloin paria ipanaa ei tahdo millään saada hereille.