Lainelautailija olohuoneessa

Voi miten ihanaa on elämä melkein yksivuotiaana. Touhua riittää heräämisestä asti . Meillä on makuuhuoneessa paperiverho jonka narua pojan pitää päästä räpläämään ihan joka aamu. Ja joka aamu pojan ilme on ihan yhtä hurmioitunut kun vetelemme verhoa ylös ja alas. Siinä sivussa on kiva tiputella lattialle ikkunalaudalla olevat kirjat ja lehdet , tutkiskella hiukan herätyskelloa, halailla äitiä ja kontata hurjaa vauhtia sängyn reunalle, "ilmakonttaus" kun vaikuttaisi tosi mielenkiintoiselta puuhalta...

Kaikki asiat kiinnostavat ja kaikkea pitää kokeilla. Tänään poika ennätti äidin riemuksi levittää rullallisen vessapaperia lattialle. Vessa kokonaisuudessaan on erityisen mielenkiintoinen paikka ja erityisesti vessanpönttö kiinnostaisi jos vain pääsisi sitä tarkemmin tutkimaan. Keittiön kaapeista (vaaralliset esineet poistettu) löytyy aina jotain tosi mageeta niinkuin vispilöitä, kattiloita, kansia ja purnukoita.

Vaikka meillä tehdään kävelyharjoituksia joka päivä, lopullinen oivallus asiasta puuttuu vielä.
Ensimmäiset horjuvaiset askeleensa ilman tukea poika otti viime viikolla. Poika nyt tainnut itse tajuta koko juttua, mutta äiti oli asiaan kuuluvasti ihan onskuna. Tasapaino on silloin tällöin hiukan hakusessa ja silloin poika näyttää ihan siltä kuin lainelaudalla merellä menisi.Polvet hiukan koukussa, etukenossa, keskittynyt ilme kasvoilla.

Kirpputorin takahuoneessa

Kaksio on aivan liian pieni 3-4 hengen perheelle (kohta 4-5 hengen).

Kotimme muistuttaa nykyään enemmän kirpputorin takahuonetta kuin kotia. Kirjahyllyt pursuavat kirjojen lisäksi kaikenlaista pikkusälää. Työpöydältä löytyy tietokoneen lisäksi papereita, lehtiä, tietokoneen osia, cd:tä, dvd:tä jne. Ruokapöydällä on jopa pieni tila syömistä varten, muuten se onkin täynnä papereita, lehtiä, tarpeettomia tietokoneen osia, cd:tä, dvd:tä jne. Toki ruokapöydältämme löytyy toinenkin tietokone, onneksi sentään läppäri.

Olohuoneen lattia on täynnä leluja, eteisen täyttävät kengät.

Entäs makuuhuone sitten? Sängyt, lipastot, hylly ja nojatuoli täyttävät huoneen oikein mukavasti. Nojatuoli on tietenkin täynnä vaatteita, koska vaatehuoneen täyttävät vaatteiden lisäksi tietokoneen osat, cd:t, työkalut, paperit ja niin edelleen. Ja yöllä kun menee vessaan niin taatusti astuu sen vinkulelun päälle joka siihen makkarin lattialle on unohtunut.

Aurinkoa ja autoilua Italiassa

Sain vihdoinkin helpotusta krooniseen matkakuumeeseeni. Vietimme nimittäin viime vuoden lopun ja tämän uuden alun Italiassa miehen vanhempien luona. Mukava ja onnistunut reissu. Etukäteen jännitin lentomatkoja, sitä miten poikamme ja miehen kahdeksanvuotias tytär jaksaisivat koneessa. Turhaa huolta. Varsinaisia reissumuksuja molemmat.

Talvihan se on Toscanassakin. Sää muistutti pahimmillan kehnoa kesäsäätä Suomessa, sadetta ja tuulta. Vaan aurinkoisina päivinä lämpöä oli yli kymmenen astetta, eipä tarvinnut paksua talvipalttoota, hattua tai lapasia.

Pisassa ja Firenzessä piti käydä. Kumpikin kaupunki jäi tällä kertaa näkemättä. Seuraavalla kerralla sitten. Sen sijaan vierailimme pienen pienissä lähikaupungeissa, viehättäviä paikkoja kaikki. Ja tosiaankin niin kompaktin kokoisia että meikäläisenkin autoilu sujui isommitta töppäyksittä. Italialaiset itse eivät juurikaan näytä liikennesäännöistä piittaavaan. Auton voi pysäköidä mihin se nyt sattuu mahtumaan ja kaasu kannattaa painaa pohjaan kapeammallakin tiellä. Voin vain kuvitella miten täyteläisen tyydytyksen kokisi virkaintoinen suomalainen poliisi jos Italiaan pääsisi sakottamaan. Ja lappuliisa kanssa.

Jups juu, lisää ehkä myöhemmin. Paremmassa vireessä.