Sain vihdoinkin helpotusta krooniseen matkakuumeeseeni. Vietimme nimittäin viime vuoden lopun ja tämän uuden alun Italiassa miehen vanhempien luona. Mukava ja onnistunut reissu. Etukäteen jännitin lentomatkoja, sitä miten poikamme ja miehen kahdeksanvuotias tytär jaksaisivat koneessa. Turhaa huolta. Varsinaisia reissumuksuja molemmat.
Talvihan se on Toscanassakin. Sää muistutti pahimmillan kehnoa kesäsäätä Suomessa, sadetta ja tuulta. Vaan aurinkoisina päivinä lämpöä oli yli kymmenen astetta, eipä tarvinnut paksua talvipalttoota, hattua tai lapasia.
Pisassa ja Firenzessä piti käydä. Kumpikin kaupunki jäi tällä kertaa näkemättä. Seuraavalla kerralla sitten. Sen sijaan vierailimme pienen pienissä lähikaupungeissa, viehättäviä paikkoja kaikki. Ja tosiaankin niin kompaktin kokoisia että meikäläisenkin autoilu sujui isommitta töppäyksittä. Italialaiset itse eivät juurikaan näytä liikennesäännöistä piittaavaan. Auton voi pysäköidä mihin se nyt sattuu mahtumaan ja kaasu kannattaa painaa pohjaan kapeammallakin tiellä. Voin vain kuvitella miten täyteläisen tyydytyksen kokisi virkaintoinen suomalainen poliisi jos Italiaan pääsisi sakottamaan. Ja lappuliisa kanssa.
Jups juu, lisää ehkä myöhemmin. Paremmassa vireessä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment