Entäs jos...

Hän katsoi ikkunasta ulos. Yön pimeydessä näki vain savukkeen hehkuvan pään...

Minulla on, myönnettäköön, pienen pieni taipumus aika ajoin sairastaa jokin kauhea kuolemaan johtava tauti. Minulla on ollut muun muassa aivokasvain, keuhkosyöpä sekä hiv.

Nelisen vuotta sitten, kun kuopus oli pienen pieni vauva, minulle tuli nielemisongelma ja minusta tuntui siltä kuin koko ajan olisi ollut pala kurkussa. Eikun diagnoosia tekemään. Googlettamisen jälkeen (lääkärikirjaa meillä ei onneksi ole, eikä tule) tein diagnoosin. Kurkkusyöpähän se. Soitin terveyskeskuksen ajanvaraukseen, lääkäriaikaa tarjottiin puolentoista kuukauden päähän. Eihän niin pitkään voi odottaa diagnoosin varmistamista. Itkua vääntäen ja muistotilaisuutta suunnitellen soitin yksityiselle. Sain ajan samalle illalle.

Yksityistohtori (erikoissellainen) sitten tutki ja tuli siihen tulokseen, että ihan on terve kurkku ja ihan on terve nainen noin kaiken kaikkiaan. Totesi vielä myötätuntoisesti, että kyllä te pienten lasten äidit joskus koville joudutte. Minua itketti, mutta samalla myös helpotti. Nieleminenkin muuttui samantien taas normihommaksi. Yksityislääkärin kassalla nielemisongelma, yhdistettynä sisäiseen epäuskoiseen kakomiseen, palasi hetkeksi. Ulkoisesti säilytin kuitenkin tyyneyteni, olinhan terve.

Näin matkalla kohti pimeintä keski-ikää terveysasiat pukkaavat taasen välillä pintaan. Sain tietää, että suvussa on sepelvaltimotautia ja aikuistyypin diabetesta. Siitä sitten miettimään, kun on stressiäkin ollut ja infernaalista väsymystä ja kipua sydänalalssa ja sellaista kaikkea, että entäs jos...

Yksityiselle tälläkin kertaa, nyt vain työpaikan kustannuksella. Kerrankin oikein mukava ja työstään innostunut (työpaikka)lääkäri, joka kertoi verikoetuloksiani katseltuaan, että en tule todennäköisesti koskaan sairastumaan sepelvaltimotautiin. Aikuistyypin diabeteskaan ei tunnu todennäköiseltä, etenkään jos paino ei nouse ( enpä usko että nousee). Verenkuva kaiken kaikkiaan ok, hemoglobiini suorastaan loistava ja maksaa eivät elintavat rasita (no eivät totta tosiaan rasita).

Ei sillä, että olisin oikeasti luullut sepelvaltimotautia sairastavani, askel on kuitenkin ollut taas kepeä, eikä vain kepeä vaan suorastaan höyhenenkepeä.