Outo asia tämä ikääntyminen. Pimein keski-ikä häämöttää. Lukulasit ovat jo hankintalistalla. Kroppa ei ole enää ihan niin notkea kuin ennen. Pienet juonteet kasvoissa mietityttävät välillä. Jokohan nyt pitäisi käydä taistelemaan ihon ikääntymistä vastaa hirveällä määrällä ryppyvoiteita vai riittäisikö Method Putkiston kasvokoulu?
Entäs mummotauti? Voi helvetti. No, eikös se kuitenkin vasta yli viisikymppisenä...
Kauneusleikkauksiin en suhtaudu enää ollenkaan niin kielteisesti kuin ennen. Tiettyä, vanhenemisen tuomaa, ymmärrystä asiaa kohtaan löytyy.
Vanheneminen käy päälle kaikkialta. Lehdet tuntuvat pursuavan juttuja keski-ikäisten julkkisten tilitystä siitä, tästä ja tuosta ja ikäkriisistä. Keski-ikäiset, ja sitä vanhemmat, naiset eivät ole vahvoilla työmarkkinoilla. Entäpä jos keski-ikäinen nainen joutuu parisuhdemarkkinoille? Ei mitään toivoa.
Ai niin, nyt viimeistään pitäisi muistaa rintojen kuukausittainen tutkiminen, ettei sitä syöpää sitten.
Ajoittaisesta vanhenemispaniikista huolimatta tunnen itseni terveeksi, elinvoimaiseksi ja ,hahhahhaa, nuoreksi. Niin ja edellisten lisäksi tietysti viisaaksi ja vahvaksi. Mitä kaikkea minulla vielä onkaan edessä! Minä sitä aion köpöttää ainakin kahdeksankymppiseksi. Ja joka vuosi aion tuntea itseni aika nuoreksi. Hyvää syntymäpäivää minulle.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment