Aamu alkoi tänään varsin vauhdikkaissa merkeissä. Olen perustamassa firmaa erään ystäväni kanssa, ja meillä oli tapaaminen asian tiimoilta keskustassa.
Tietysti kävi niin, että esikoinen vetkutteli aamulla syömisen, pukemisen ja kaiken muunkin mahdollisen kanssa. Aikataulu alkoi siis tökkiä hiukan jo siinä vaiheessa.
Kun olin saanut vietyä lapset päiväkotiin ja kerinnyt bussipysäkille, olin vielä suhteellisen toiveikas. No panic. Bussia piti tietysti odottaa ja kun se vihdoin verkkaisesti körötteli pysäkille, ymmärsin miksi. Kuskilla ei tainnut olla hajuakaan siitä mihin kaasupoljinta käytetään.
Siinä vaiheessa kun joka helvetin pysäkiltä lappoi porukkaa sisään ja bussi pysähtyi joka helvetin liikennevaloihin minusta alkoi tuntua siltä, että ehtimisen kanssa tulisi ongelmia.
Soitin ystävälle ja sovimma että menemmä taksilla, koska kävellen (joka oli alkuperäinen tarkoitus) tai ratikalla (vaihtoehto numero kaksi) emme enää tapaamiseen ajoissa ehtisi.
Siispä pirssiin. Aikaa kello kymmeneen oli kahdeksan minuuttia. No eipä tarvinnut edes haaveilla mistään vihreästä aallosta. Punaista, punaista, punaista. Ensimäiseen parinsadan metrin matkaan meni muutama minuutti. Eikä meno paremmaksi muuttunut sen jälkeenkään. Lisää punaisia valoja ja tietyö, jonka takia piti kiertää sivukatujen kautta. Myöhästyimme taksista huolimatta. Onneksi kuitenkin vain hiukan.
Seuraavat puolitoista tuntia kävimme läpi ja mietimme yhtä jos toistakin yrittämiseen liittyvää asiaa. Tapaamisen tarkoitus oli selkiyttää asioita, mutta minun päässäni on tällä hetkellä aivan kamala kaaos. On ihan helvetisti asioita joita pitää vielä miettiä ja joista pitää ottaa selvää. Toki tiedän myös, että ajan kanssa ja kärsivällisesti kaikki selviää. Välillä vain iskee ärsyttävä hetikaikkimulletänne(ja mutkat suoriksi kanssa) -fiilis. Sillä tavalla ei tätä yritystä kuitenkaan perusteta.
Selkeyttä pään kaaostilaan on onneksi odotettavissa muutaman viikon kuluessa. Silloin selviää miten käy nykyisen työpaikan. Onko se minun pääni joka pölkyllä poikkaistaan (noin kuvannollisesti toki, ymmärrättehän)?
Olen outo tapaus, myönnän. Ottaisin ihan mielelläni jonkun mukavan paketin vastaan, jos nykyinen työnantajani sellaista tarjoaisi. Ainakin yrityksen perustamisen kannalta sellainen tulisi juuri nyt vähintäänkin sopivaan saumaan.
Laitettakoon tähän nyt vielä se, että koska tapaaminen yritysihmisen kanssa venyi, myöhästyin töistä rutkasti. Kun vihdoin, viimein ja kauhealla kiireellä kerkesin kustannuspaikalle, ja olin siellä noin kymmenen minuttia ollut, päiväkodista soitettiin, ja kerrottiin että poika on kipeänä.
Ja taas sitä mentiin.
No comments:
Post a Comment