Olen tänään herännyt (ja noussut) vartin yli kuusi ja sen kyllä huomaa. Ei oikeastaan väsytä hirveästi, mutta olo on täysin levoton. Yhtään en jaksaisi keskittyä työntekoon. Paljon mieluummin karkaisin kaupungille maleksimaan, pitkin katuja kulkemaan. Nappaisin mukaan hyvän ystävän. Juoruttaisiin, naurettaisiin ja juotaisiin välillä kahvia. Ja sitten taas käveltäisiin pitkin katuja, poikettaisiin ehkä kirjastossa. Olisi kevyen kupliva olo eikä kiire mihinkään.
Niinpä. Entisessä elämässä, siinä perheettömässä siis, oli kiva istuskella kahviloissa, lonnia pitkin kaupunkia ja olla joutilas. Nykyään nuo jumalaiset joutilaisuuden hetket ovat hiukkasen harvassa, vaan ei se oikeasti haittaa, sillä elämäni on niiiiin paljon mukavampaa kuin ennen.
Tyypillistä, pukkasi kiireen heti kun aloin haaveilla. Soon siis nopea loppu tälle päivitykselle. Nuin. Loppu.
No comments:
Post a Comment